Myös neljän vuodenajan ilmasto vaikuttaa siihen, että jakelukatkoksia tulee jatkossakin olemaan, mutta oikeilla toimilla niiden määrää voidaan huomattavasti vähentää.

– Yksittäisten putkikatkojen korjauksessa vesihuoltolaitokset toimivat kyllä nopeasti. Kokonaisuuden ja yhteiskunnan kannalta järkevämpää olisi kuitenkin, että pidettäisiin parempaa huolta siitä, mitä on jo rakennettu, vaatii dosentti Tapio Katko Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Hän sanoo, että useiden arvioiden mukaan vesi- ja viemäriverkostojen saneerausta tulisi tehdä kaksi, kolme kertaa nykyistä enemmän.

Se, että vesi- ja viemäriverkostoja ei kunnosteta, ei johdu teknologian tai rahan puutteesta, vaan ennen kaikkea paikallisten poliittisten päättäjien näkemyksen puutteesta, parahtaa Kakko.

– Ikään kuin ei riittävästi ymmärretä, että yhteiskunnan on vastattava kehityksen kannalta erittäin keskeisestä palvelusta ja huolehdittava merkittävästä omaisuusmassasta.

Korjaustoimien puute tai viivästyminen johtavat lopulta niiden rapautumiseen, ja tarpeeksi huonoon kuntoon päästyään kunnostaminen ei enää auta, vaan verkostot pitää rakentaa uudelleen. Tämä tulisi Katkon mukaan hyvin kalliiksi.

– Vesihuoltolain mukaan kuntien vesihuollon tulee kattaa omat kulut. Nykyisillä vesimaksuilla voitaisiinkin riittävästi panostaa paitsi saneeraukseen myös tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä suunnata pieni siivu kansainväliseen toimintaan.

Katkon mukaan erityisesti suurimpien kaupunkien vesihuollon liikelaitokset vaativat vesihuoltolain hengen vastaisesti kohtuuttoman suuria tuottoja ja ohjaavat varoja muille sektorille eli harrastavat piiloverotusta.  Ainakin osa näistä tuotoista tulisi suunnata vesi- ja viemäriverkostojen saneeraukseen. Vastaavasti monilla pienillä laitoksilla ei kateta kuluja kuten pitäisi. Hän peräänkuuluttaa hyvää hallintotapaa ja läpinäkyvää ja reilua toimintatapaa.  

 

Havaintoja positiiviseen suuntaan menosta on olemassa

Kokonaisuutena Suomen vesihuoltopalvelujen taso on hyvä. Useissa kansainvälisissä ympäristöalan vertailuissa, joissa mitataan erilaisia hallintaan ja toimivuuteen liittyviä toimia, Suomi on kärkijoukossa. Tähän ei Katkon mukaan tule kuitenkaan tuudittautua. Verkostoja ei saa päästä rapautumaan, kuten nykyisen kehityksen myötä on vaarana tapahtua.

Katko näkee, että niin Suomessa kuin muuallakin ollaan siirtymässä käyttötalouteen, jossa yhä enemmän on kysymys siitä, kuinka rakennettua ympäristöä ja infraa voidaan pitää toimintakunnossa.

– Tämä ei koske pelkästään vesihuoltoa, vaan myös tiestöä ja kaikkea muutakin rakennettua ympäristöä, hän vahvistaa.

Katko näkee tässä samankaltaisuutta vesiensuojelun kokemusten kanssa:

– Vuonna 1962 voimaan tuli ensimmäinen laki, joka velvoitti puhdistamaan yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesiä. Suurimpien kaupunkien osalta kesti kuitenkin noin 20 vuotta ja metsäteollisuuden osalta lähes 30 vuotta ennen kuin jätevesien puhdistus saatiin kuntoon.

– Ilman riittäviä lainsäädännön vaatimuksia ja valvontaa asioita ei tulla saamaan kuntoon nykyistenkään vesihuoltoon liittyvien ongelmien kohdalla.

– Olen huomannut satunnaisia havaintoja positiivisempaan suuntaan, mutta kokonaisuutta ajatellen toimet ovat riittämättömiä, toteaa Katko.

Digitaalisten palveluiden kehittäminen on vain välillinen, joskin asioita edistävä keino. Lainsäädännön puutteita ei digitalisaatiolla  kuitenkaan ratkaista, vaikka tiedon hallinnalla onkin tärkeä roolinsa.

 

Lisätietoja tuoreesta tietokirjasta: www.finnishwaterservices.fi sekä aiemmasta teoksesta Hanaa! http://www.vvy.fi/ajankohtaista/hanaa!_tietoteos.4044.news?29_o=20