Säädösten tiukentuminen jatkuu edelleen, ja muutaman vuoden sisällä uudisrakentamisessa noudatetaan jo lähes nollaenergiarakentamista. Tiukentuvat vaatimukset perustuvat kustannustehokkuuteen, eivätkä mielestäni ole kohtuuttomia, sanoo Sakari Pulakka, VTT:n erikoistutkija, joka on itsekin mukana useissa energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävissä hankkeissa.

– Markkinatalouden puitteissa sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden halutessa rakennuksista voidaan tehdä vielä huomattavasti parempiakin rakennuksia kuin määräykset edellyttävät, hän jatkaa.

 

Energiatehokkuuden motivaattorina ovat kustannussäästöt

Kiinnostus energiatehokkuutta kohtaan kasvaa jatkuvasti. Yksinkertainen ja välitön syy siihen on, että kun energiaa kuluu vähemmän, myös ylläpitokustannukset alenevat ja rahaa säästyy.

Rakennuksien energiatehokkuuteen vaikuttavat monet seikat, joista Pulakka nostaa yhdeksi tärkeimmistä tehokkaan tilankäytön ja valvonnan:

– Jos ajatellaan elinkaarikustannuksia, tulee tilamitoituksen olla optimaalinen. Myös ylläpidon on oltava suunnitelmallista, jolloin energiaa ei kulu hukkaan tai se voidaan ainakin tunnistaa nopeasti. Näiden lisäksi vaurioiden, kuten kosteushaittojen, ehkäisemisen on oltava saumatonta.

Hän muistuttaa, että myös kiinteistöjen käyttäjiä on opastettava energiatehokkuuden ymmärtämiseen ja toimimaan sitä parantavien tapojen mukaisesti. Työntekijöille ja kiinteistön ylläpitoon on myös hankittava energiatehokkaita laitteita ja ohjeistettava, että niiden turha käyttö kuluttaa energiaa tarpeettomasti.

Aluerakentamisessa kampus-tyyliin voidaan Pulakan mukaan saavuttaa suurimmat energiasäästöt ja hyödyntää kustannusoptimaalisesti uusiutuvaa energiaa.

 

Kuinka energiatehokkaita julkiset rakennuksemme todellisuudessa ovat?

– Luonnollisesti Suomessakin löytyy energiatehokkuuden suhteen tehottomia rakennuksia. Esimerkiksi vanhat rakennukset voivat olla tällaisia, ja niiden kohdalla pohditaankin, kannattaako niitä kunnostaa lainkaan vai päästäänkö parempaan tulokseen purkamalla ne ja rakentamalla uusi, toteaa Pulakka.

Uudet rakennukset sen sijaan saavuttavat usein energiatehokkuuden määräyksiä paremmin. Suurissa kaupungeissa julkisissa rakennuksissa toimivat sitoutuvat sopimukseen, joka edellyttää toimimaan energiatehokkuutta edistävällä tavalla.

Pulakka kertoo elinkaarisuunnittelusta, jolla varmistetaan rakennukselle tietty käyttöikä.

– Tällöin kaikki rakennusosat ja -järjestelmät suunnitellaan sitä silmällä pitäen, että ne kestävät suunnitellun ajan tai ovat uusittavissa entistä paremmiksi. Rakennuksen tulee olla myös muuntojoustava käyttötarpeiden muuttuessa.

Elinkaarisuunnitteluun kytketään yleensä myös energiatehokkuus ja hiilijalanjälki, jolloin varmistetaan se, että pitkällä aikavälillä selvitään suhteellisen alhaisella energian kulutuksella. Haasteellisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää erityisesti vaihtoehtoisten taloteknisten järjestelmien tavoitekulutuslaskentaa ennen urakoitsijavalintaa.

– Kestävällä elinkaarikustannussuunnittelulla taataan se, että sisäilman laatu, lämpöolosuhteet, ylläpidon edellytykset ja tilojen käytettävyys ovat hyvät, lisää Pulakka.