Jos esimerkiksi huonoa sisäilmaa parannetaan uusimalla ilmanvaihto, rakennuksen energiatehokkuus paranee, vaikka sen kulutus saattaakin kasvaa, kertoo ympäristöministeriön yli-insinööri Jyrki Kauppinen.

Julkisten rakennusten energian kulutukseen voidaan vaikuttaa merkittävästi Kauppisen mukaan teknologian päivittämisellä. Näin saadaan esimerkiksi valaistus ja ilmanvaihto toimimaan tarpeen mukaisesti läsnäolotunnistukseen perustuvalla ohjauksella.

– Vaikka rakennus toimisi ihan hyvin jo nyt, voidaan parannustoimia tehdä olemassa oleviin järjestelmiin säätämällä ja tasapainottamalla niitä säännöllisesti. Näillä toimilla voidaan energian kulutusta vähentää parhaimmillaan jopa 20 % ilman, että mukavuuksista, kuten lämmöstä, joudutaan tinkimään, huomauttaa Kauppinen.

Uudisrakentamisessa on omat määräykset, jotka koskevat energiatehokkuutta ja ilmanvaihtoa. Uusien rakennusten kohdalla Kauppisen mukaan on äärimmäisen tärkeää, että järjestelmät tasapainotetaan ja säädetään toimimaan suunnitellun mukaisesti sekä ennen rakennuksen käyttöönottoa että käytön aikana. Järjestelmiä täytyy myös käyttää oikein, jotta suunniteltu toiminta ja siitä johtuva energiankulutus ovat suunnitellun mukaisia.

– Jos tarpeet muuttuvat, niin laitteistot on säädettävä ja tasapainotettava uuden käytön mukaan, jolloin myös energiankulutus muuttuu.

Maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittavat tekemään uudelle rakennukselle käyttö- ja huolto-ohjeen. Olemassa olevaan rakennuskantaan käyttö- ja huolto-ohje täytyy tehdä suurempien korjausten yhteydessä. Huolellisesti laadittu käyttö- ja huolto-ohje auttavat huolto- ja ylläpitohenkilöstöä pitämään laitteistot kunnossa.

 

Tulevaisuudessa olemme omavaraisempia energian tuotannossa

– Paras mahdollinen vapaaehtoinen tapa tehdä julkisista rakennuksista energiatehokkaita on BAT-ajattelun, Best available technics, mukainen toteuttaminen. En kuitenkaan näe, että sitä juurikaan käytetään julkisissa rakennuksissa sen enempää kuin yksityisissäkään, Kauppinen harmittelee.

Kunnilla on erilaisia energian säästöön liittyviä sopimuksia, joilla Kauppisen mukaan päästään energiatehokkuuden näkökulmasta parempiin ja pidemmälle meneviin ratkaisuihin kuin mitä rakennusmääräyksissä edellytetään.

– Kunnat ovatkin aktiivisia toimijoita energiatehokkuuden lisäämiseksi sekä uudis- että korjausrakentamisessa, sanoo Kauppinen.

Kauppinen uskoo, että tulevaisuuden rakennukset tarvitsevat ehkä vieläkin vähemmän energiaa lämmitykseen, valaistukseen tai jäähdytykseen. Näitä aletaan miettiä yhä enemmän rakennuksen suunnittelussa, erityisesti jäähdyttämiseen liittyvää tarvetta.

– Näen kehityksen johtavan siihen, että uusiutuvaa energiaa hyödynnetään jatkossa yhä useammissa tilanteissa. Myös energian omavaraisuuden aste nousee, ja jossain vaiheessa tulevaisuudessa itse tuotettu uusiutuva energia voidaan varastoida tehokkaammin ja kattavammin. Tällöin voi olla kannattavaa tuottaa energiaa mahdollisimman paljon varastoitavaksi talvea varten, jolloin muun muassa aurinkoenergiaa ei Suomessa pystytä tuottamaan, vaikka energian tarve on suuri. Näiden tekniikoiden kehittyminen ja yleistyminen edellyttävät edelläkävijyyttä. Vuosikymmen on melko lyhyt aika, mutta 2030–2040 tämän tyyppinen teknologia voi olla jo yleisessä käytössä. Mahdollisesti kokonaiset kaupungit 2050, toteaa Kauppinen.