Koivusalo tutkii tutkimusryhmänsä kanssa Aalto yliopistossa mallintamista siitä, kuinka maa-alueet käyttäytyvät, esimerkiksi  tietynlaisen sateen, kuten lyhyen rankkasateen tai pitkäkestoisen rauhallisen sateen, aikana ja kuinka hulevedet muodostuvat ja tulevat ulos.

– Kokeilemme myös erilaisia hallintaratkaisuja, kuinka ne toimisivat huleveden hallinnan kannalta sekä uusilla että vanhoilla rakennusalueilla, hän sanoo.

Rakentaminen ja siitä johtuva kaupungin tiivistyminen vaikuttavat alueen vesistöön. Laaja-alaisesti toteutettuna rakentaminen ja kaupungistuminen vaikuttavat siten olennaisesti veden kiertoon ja muuttavat sitä. Koivusalo viittaa Kiinassa tehtyihin mittaviin maankäytön muutoksiin, joiden ympäristöä tuhoavista vaikutuksista kuulemme uutisia vähän väliä.

– Kun puhutaan kaupunkirakentamisesta Suomessa, muutokset ovat lokaalisia. Se, mikä meillä on erityistä, on ilmastosta aiheutuva iso ero kesän ja talven välillä, muistuttaa Koivusalo.

Rakentaminen muuttaa valunnan puroihin ääreväksi niin, että vesi kulkee nopeasti ja loppuu hitaasti, jolloin se luo suuret vaihtelut kaupunkipuroihin. Tämä on ekologisesti  eliöille hankalaa.

– Jos vesi kulkisi hiukan viivästettynä ja tasaisemmin, se olisi ympäristön kannalta parempi, Koivusalo toteaa.

 

 

Vihreää infrastruktuuria ja luonnon matkimista

Rakennussäädöksissä on alettu huomioida hulevesiä. Nykyään edellytetään, että kaavoitustasolla hulevedet pitää huomioida ja tulee pyrkiä siihen, että muodostumisalueella vesiä viivytettäisiin tai imeytettäisiin, jolloin niitä muodostuisi vähemmän. Tällä tavoin rakentajia ja suunnittelijoita velvoitetaan pohtimaan hulevesien käsittelyä uudella tavalla.

– Kaupunkialueilla rakennetun pinta-alan suuruus ei ole kovin iso, noin 10–30 % alueen pinta-alasta, josta osa on läpäisevää. Aikaisemmin on haluttu johtaa vedet mahdollisimman nopeasti pois ja pitää tiepohjat kuivina rakenteiden toimivuuden vuoksi. Ajattelua tulisi muuttaa siihen suuntaan, että hyödynnettäisiin näitä valmiiksi läpäiseviä alueita ja ohjattaisiin osa hulevesistä sinne, Koivusalo sanoo.

Alkuperäisen luonnon kannalta imeyttämistä ja haihduttamista voidaan edesauttaa niiltä alueilta, joissa luontoa on paljon. Imeyttämisen tehostamiseksi on kehitetty korkealaatuisia pintamateriaaleja, läpäiseviä asfaltteja ja tiilimäisiä rei’itettyjä rakenteita, joita Koivusalon mukaan voidaan hyvin käyttää teillä, joilla liikenne ei ole kovin vilkasta.

Yhtenä ratkaisuna Koivusalo ehdottaa myös vihreää infrastruktuuria ja luonnon matkimista. Jo rakentamisen yhteydessä tulisikin miettiä, kuinka luonto toimi alueella ennen rakentamista ja pyrkiä matkimaan sitä.

Hulevesien haitta-aineita saadaan suodatettua johtamalla veden imeytyminen eri rakenteiden, kuten  turve- ja puupohjaisten aineiden sekä mineraaliaineiden kautta. Norjassa on kokeiltu lisäksi putkiratkaisuja hulevesien viemäröintiin, jolloin suodatusrakenteita on rakennettu osaksi putkiverkostoja. Suomessa tätä ei Koivusalon mukaan vielä ole kokeiltu.

Uusilla rakennusalueilla voidaan jo alkuvaiheessa ja suunnitteluissa huomioida, kuinka hulevesien hallinnan kannalta toimitaan parhaan mukaan. Mittauksesta ja seurannasta on vielä vähän kokemuksia. Tarvitaan instrumentointia ja näytteenottoa sekä mahdollisuuksia tehdä tarkkoja analyyseja yrityksille, jotka tarjoavat ympäristöratkaisuja kaupunkirakentamiseen ja suunnittelevat hulevesistä huolehtimista.

Myös saanerausvaiheessa on mahdollisuus ainakin pohtia, kuinka hulevesien kulun viivästymistä voidaan edistää. Lisäksi viherratkaisujen mukaan tuomista voidaan miettiä saneerauksen tai rakentamisen yhteydessä.